Puoliltapäivin Turussa, Huiman Lumouksen edessä haalittiin soittajat kasaan ja päästiin matkaan. Bussi oli juuri huollettu ja aurinko paistoi.
 

Ykköspesällä juotiin kahvit ja pidettiin soittajien huoltotauko.
 

Oksaselle maistui jäätelö ja Jounille pokkari ja aurinko.
 

Inkinen oli kaffemiehiä ja Erkkahan juo vain vettä!                                       Tauon jälkeen taas baanalle ja nokka kohti Lappeenrantaa.
 

Mercy oli saanut uudet punaiset diskokapulat, joten hymyä riitti keikkaa odotellessa.                   Juha kaivoi korvaa ja teki bisneksiä.
 

Pakaralihasten lukkiutuessa Inkinen pystyy nukkumaan istualleen jopa heiluvassa bussissa.          Erkka vaan hymyili ja näytti coolilta.
 

Moottoritiellä oli hyvä testata uutta SIG-autopilottia.                                  Helsingin kohdalla saimme bussiin tuliaisia ja meillä oli joulu.
 

Ilmeet kertovat kaiken. Kyllä on kiva avata pusseja ja tutkia niiden sisältöä.    "Onks nää sit meiän ku saadaan tää ensin auki"?
 

Kehäkolmosella saatiin keikkabussiin myös kolme messevää piirakkaa!!!               Juha muisti kuin muistikin ottaa keikka-toppinsa mukaan.
 

Lappeenrantaan matkaa reilu 20 kilsaa ja silloin rämähti. Pysäytimme bussin ja menimme ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Ihmisiä kerääntyi ihmettelemään..
 

Kun katsoimme tarkemmin, huomasimme että bussin oudon käytöksen oli aiheuttanut pohjaan tarttunut roudari.
Hän oli onneksi omalla atleettisella vartalollaan vaimentanut juuri samaan aikaan poikki poksahtaneen kardaaniakselin vaaralliset poukkoilut.
 

Heitimme maahan työkalupakin, koska ajattelimme että bussin ollessa pysähdyksissä se olisi helpompi saattaa ajokuntoon.
Herätimme bussin alla nukkuneen Roudari-Voden ja hän alkoikin heti huoltohommiin.
 

Voden käsittelyssä bussi alistui kuriin ja pääsimme akselit notkuen parinkymmenen kilometrin päähän Lappeenrannan Biltemaan, josta saimme lisää pultteja.
 

Jo reilusti ennen kahdeksaa olimme keikkapaikan takaovella roudaamassa, Savustamon kautta lauteille..
 

Roudari-Vode ja Roudari-Sale työn ähkyssä.      Pyysin Salea hymyilemään kameralle.. ja Salehan hymyili (omalla persoonallisella tavallaan)
 

Kaikille vermeille löysimme lopulta oikean paikan ja saund-zek oli vuorossa.              Tätä laatikkoa ei kukaan ole uskaltanut avata kahteenkymmeneen vuoteen!?!
 

Keikka sujui mallikkaasti sekä yhtyeen että yleisön osalta. Lavalla nähtiin myös kaksi päivänsankaria kun salissa kaikui "Hyvää syntymäpäivää.."

Keikan jälkeen rentouduimme pari tuntia bar El Pasossa ja noin puoli neljän aikaan pääsimme kotimatkalle Turkuun. Mutta...
koska emme voineet olla varmoja keikkabussin kiertuekestävyydestä, niin
hankimme tilalle pikkubussin ja jotta kaikki kamat ja muusikot mahtuisivat
kyytiin, me pienensimme soittajat väliaikaisesti matkan ajaksi.

Seuraavassa esimerkki siitä, miltä näytti kutistettu Inkinen valmiina pikkubussin kyytiin.

THE END